Bonussektori: Ricky Gervais kertoo Genesiksestä: osa 1 ja osa 2.
maanantai 14. joulukuuta 2009
torstai 10. joulukuuta 2009
Mikä vitun sekularismi?
Monesti kuulen väitteitä että ateistien tavoitteena olisi jonkinlaisen ateistivaltion kehittäminen, jossa uskonnot olisivat kiellettyjä. Usein tähän liittyy kehotus muuttaa Pohjois-Koreaan, joka on "ateistien paratiisi". Molempiin väitteisiin sisältyy monia virheitä. Ensinnäkään minun kokemukseni mukaan ateistit eivät tavoittele minkäänlaista ateistista ideaalivaliota, vaan tasa-arvoista sekulaaria valtiovaltaa. Sekularismi tarkoittaa sitä että valtion kansalaisilla yksityishenkilöinä, sekä yksityisillä yhteisöillä on uskonnonvapaus, mutta valtio ei kannattaisi mitään uskontoa.
Koska kaikkien ihmisten on pakko jossain vaiheessa ottaa osaa yhteiskunnallisiin toimintoihin, käyttää julkisen sektorin palveluja, ketään ei altistettaisi uskonnolle näissä yhteyksissä. Valtio ei myöskään toiminnallaan saattaisi ketään tuntemaan oloaan syrjityksi tai epätasa-arvoiseksi, jos mitään yksittäistä maailmankatsomusta ei nostettaisi ylitse muiden. Valtiovalta toimisi julkisella sektorilla täysin neutraalina ja ottamatta katsomuksellista kantaa.
En minä halua kieltää keneltäkään uskontoa. Haluan vain vetää rajat sille, missä uskontoa harjoitetaan. Sitä saisivat harjoittaa ne, jotka kokevat sen itselleen tärkeäksi, ja sitä varten saa perustaa yhdistyksiä, rakentaa toimitiloja ja tehdä mitä vaan mikä mahdollistaa uskonnon täysipainoisen harjoittamisen — kunhan minun ei tarvitse osallistua siihen missään muodossa.
Ymmärrän kyllä, miksi kirkon on niin vaikea luopua valtion suojeluksesta. Kirkon asema on uhattuna, jos sen pitäisi seistä omilla jaloillaan, ilman valtion tuomaa tukea. Kirkko on riippuvainen valtiosta, kuin loiseläin on riippuvainen isännästään. Kirkko on ulottanut ulokkeensa jokaiseen yhteiskunnan toimintoon. Sitä tarjotaan aina siellä missä tarjotaan jotain valtion palvelua. Hiljattain päätettiin Helsingin keskustaan rakentaa yhteinen toimitila sosiaalitoimistolle ja kirkolle. Poliiseilla on pappi mukana kun pitää kertoa suru-uutista. Pappeja kutsutaan kouluihin pitämään aamunavauksia. Armeijassa on sotilaspastorit ja rovastit aina kenttäpiispaa myöten.
Jos kirkko ei olisi niin sidottu yhteiskunnallisiin toimintoihin, sillä ei olisi niin suurta jalansijaa kuin sillä nykyisin on. Ja jos kirkko ei sitoisi itseään valtion toimintoihin, kirkkoon kuulumattomien ei myöskään tarvitsisi tuntea oloaan tukalaksi yhteiskunnallisissa toiminnoissa, kuten armeijassa, kouluissa, sosiaalivirastossa tai missään muussakaan. Tästä syystä minun nähdäkseni kirkon tulisi olla erillään valtiosta. Näin on tehty Ranskassa vallankumouksesta lähtien, näin on sovittu Yhdysvaltain perustuslaissa, ja näin on tehty Ruotsissakin vuodesta 2000 alkaen. Kirkko ja valtio erillään toisistaan, jotta todellinen, täydellinen uskonnonvapaus voisi toteutua. Niin kauan kuin Suomen valtio tunnustaa evankelisluterilaista uskoa pitämällä ev.lut kirkkoa mukana kaikilla elämän osa-alueilla, ei todellinen uskonnonvapaus toteudu.
PS. Ja mitä tulee Pohjois-Koreaan, se ei todellakaan ole "uskonnottoman paratiisi". P-Koreassa valtiondoktriini on juchelaisuus, Kim Il-Sungin henkilöpalvontauskonto. Se ei totisestikaan houkuta ateisteja.
PPS. Tämäkin blogi on hauskempi Korsoroituna.
Koska kaikkien ihmisten on pakko jossain vaiheessa ottaa osaa yhteiskunnallisiin toimintoihin, käyttää julkisen sektorin palveluja, ketään ei altistettaisi uskonnolle näissä yhteyksissä. Valtio ei myöskään toiminnallaan saattaisi ketään tuntemaan oloaan syrjityksi tai epätasa-arvoiseksi, jos mitään yksittäistä maailmankatsomusta ei nostettaisi ylitse muiden. Valtiovalta toimisi julkisella sektorilla täysin neutraalina ja ottamatta katsomuksellista kantaa.
En minä halua kieltää keneltäkään uskontoa. Haluan vain vetää rajat sille, missä uskontoa harjoitetaan. Sitä saisivat harjoittaa ne, jotka kokevat sen itselleen tärkeäksi, ja sitä varten saa perustaa yhdistyksiä, rakentaa toimitiloja ja tehdä mitä vaan mikä mahdollistaa uskonnon täysipainoisen harjoittamisen — kunhan minun ei tarvitse osallistua siihen missään muodossa.
Ymmärrän kyllä, miksi kirkon on niin vaikea luopua valtion suojeluksesta. Kirkon asema on uhattuna, jos sen pitäisi seistä omilla jaloillaan, ilman valtion tuomaa tukea. Kirkko on riippuvainen valtiosta, kuin loiseläin on riippuvainen isännästään. Kirkko on ulottanut ulokkeensa jokaiseen yhteiskunnan toimintoon. Sitä tarjotaan aina siellä missä tarjotaan jotain valtion palvelua. Hiljattain päätettiin Helsingin keskustaan rakentaa yhteinen toimitila sosiaalitoimistolle ja kirkolle. Poliiseilla on pappi mukana kun pitää kertoa suru-uutista. Pappeja kutsutaan kouluihin pitämään aamunavauksia. Armeijassa on sotilaspastorit ja rovastit aina kenttäpiispaa myöten.
Jos kirkko ei olisi niin sidottu yhteiskunnallisiin toimintoihin, sillä ei olisi niin suurta jalansijaa kuin sillä nykyisin on. Ja jos kirkko ei sitoisi itseään valtion toimintoihin, kirkkoon kuulumattomien ei myöskään tarvitsisi tuntea oloaan tukalaksi yhteiskunnallisissa toiminnoissa, kuten armeijassa, kouluissa, sosiaalivirastossa tai missään muussakaan. Tästä syystä minun nähdäkseni kirkon tulisi olla erillään valtiosta. Näin on tehty Ranskassa vallankumouksesta lähtien, näin on sovittu Yhdysvaltain perustuslaissa, ja näin on tehty Ruotsissakin vuodesta 2000 alkaen. Kirkko ja valtio erillään toisistaan, jotta todellinen, täydellinen uskonnonvapaus voisi toteutua. Niin kauan kuin Suomen valtio tunnustaa evankelisluterilaista uskoa pitämällä ev.lut kirkkoa mukana kaikilla elämän osa-alueilla, ei todellinen uskonnonvapaus toteudu.
PS. Ja mitä tulee Pohjois-Koreaan, se ei todellakaan ole "uskonnottoman paratiisi". P-Koreassa valtiondoktriini on juchelaisuus, Kim Il-Sungin henkilöpalvontauskonto. Se ei totisestikaan houkuta ateisteja.
PPS. Tämäkin blogi on hauskempi Korsoroituna.
tiistai 8. joulukuuta 2009
torstai 3. joulukuuta 2009
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)