Captain's log, stardate 72102... point five. Tulipa tehtyä iso päätös. Luovuin vastuuhommasta joka sitoi minua liikaa, aiheutti stressiä eikä ainakaan helpottanut jatkuvia päänsärkyjä millään tavalla. Ikävää tässä on se että nyt porukka jää tuuliajolle, elleivät saa pätevää henkilöä jatkamaan siitä mihin minä jätin.
Oletan tämän ehkä johtuvan siitä että sain vastuutehtävän, mutta en kyennyt mukautumaan siihen kyllin paljon. Hyppäsin elefantin selkään, mutta en osannut ohjata niin suurta eläintä. On varsin vaativaa pitää suuri määrä erilaisia ihmisiä yht'aikaa tyytyväisenä ja iloisena, varsinkin kun kyse on niinkin hankalista ihmisistä kuin ateistit ja uskovat. Ateistina itsekin tiedän sen että minun on varsin vaikea hyväksyä johtajuutta ja sitä että yksi tekee muiden puolesta päätöksiä. Kaikkeen pitäisi saada vaikuttaa itse. Toisaalta taas uskovaiset ryhmänä ovat valmiita kääntämään kaiken itseään vastaan. Ehkä marttyyrin asemalla saavuttaa jotain.
Pitkän aikaa kestäneessä anarkiassa kehittyy tietyt ryhmän sisäiset säännöt ja käytännöt, ja ne opetetaan kaikille ryhmään liittyville jotka puolestaan toteuttavat näitä sääntöjä ja vahvistavat niitä. Yhteisö pitää kiinni itse muodostetuista säännöistä ja oikeuksista jotka ovat ryhmässä kehittyneet. Tästä seuraa että ryhmä ei olekaan enää anarkia, vaan eräänlainen puolianarkia: itsesäätelevä joukko jossa kaikki ovat poliiseja ja rosvoja. Puolianarkiassa on ongelmansa: on olemassa säännöt, mutta kukaan ei voi vahtia sitä että sääntöjä noudatetaan, voi vain valittaa siitä että sääntöjä rikotaan. Jos ryhmään tuodaan auktoriteetti ja uudet säännöt, ryhmä ei omaksu uusia sääntöjä, koska ne poikkeavat entisistä. Ainoa ratkaisu olisi että puolianarkia määrittelisi itse tarkoin sääntönsä, ja ulkopuolinen auktoriteetti toteuttaisi niitä sääntöjä. Tällöin puolianarkia voi kehittyä hallituksi ryhmäksi, edellyttäen että sellainen halu on.
No, palatakseni tähän omaan tapaukseeni: minulla oli suuri ristiriita siitä mitä sääntöjä minä toteuttaisin: ryhmän sisäisiä vai ulkopuolelta tulevia sääntöjä. Jos näissä säännöissä on ristiriita, minkä mukaan mennään? Hankalinta oli ehkä se että en missään vaiheessa ratkaissut tätä ristiriitaa, ja tehnyt ryhmälle selväksi niitä sääntöjä. Muutoksessa olennaisinta on se että jos ryhmään tulee uusi johto, sen on tehtävä selväksi pelisäännöt joiden puitteissa pelataan, ja sitten pidettävä kiinni niistä kynsin ja hampain, kunnes ryhmä on totutettu uuteen kuriin. Jos ei tehdä selkeää säännöstä, on vaikea toteuttaa toimintaa.
Tämänkertainen kirjoitus on ehkä enemmän omien tunteiden analysointia, pahan olon kanavointia, ja kokemuksen summaamista, kuin varsinainen blogimerkintä, mutta ehkä tämänkin voi julkaista. Omassa blogissani on vain minun säännöt, ja minä voin itse määritellä sen mitä minä haluan tehdä.
sunnuntai 28. helmikuuta 2010
lauantai 27. helmikuuta 2010
sunnuntai 14. helmikuuta 2010
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)