Jupinaa

Masentaa. Olin eilen pienessä projektiryhmässä työstämässä luentomateriaalia uskonnottomuudesta kertovalle luennolle. Tarkoitus olisi, että yhdistyksemme edustajat voisivat vierailla kouluissa kertomassa uskonnottomuudesta. Kolmituntisen aivoriihen jälkeen olin matkalla kotiin tuntien iloa siitä että olemme tekemässä jotain hyödyllistä ja rakentavaa. Mutta sitten kohtasin heidät. Joukko laulavia kristittyjä, ja kyltissä luki: "Joulupukki on satua – Jeesus elää." Luulen, että vaikka uskonnottomuus tulevaisuudessa leviäisi, aina löytyisi joukko ihmisiä, joiden on ihan pakko uskoa yliluonnolliseen, ja tuputtaa omaa uskontoaan muille.

Joskus tuntuu siltä, että jotkut haluavat väkisin pitää yllä uskonnollista yliotetta, eivätkä sallisi minkäänlaista tilaa muille näkemyksille kuin omalleen. Tästä esimerkkinä Verkkotutkassa ilmestynyt artikkeli "Ateismi valtaa mediatilaa". Artikkelissa uskontoon erikoistunut mediatutkija Taisto Lehikoinen kritisoi sitä että uskonnottomuutta koskevia juttuja on näkynyt mediassa enemmän viime aikoina, että uskonnottomuus on ruvennut saamaan palstatilaa. Onko se nyt oikeasti niin kamala juttu että uskonnottomista, joita Suomessa on 18%, siis liki viidennes kansakunnasta, kirjoitetaan lehdissä? On tietenkin, Lehikoisen mielestä. Taannoisessa Vantaan Laurissa hän riemuitsi siitä kuinka paljon kristillisyyttä käsitellään mediassa, jopa omalla tv-kanavalla.

Lehikoisen kannanotot vaikuttavat kovin yksipuoleisilta. Mediassa saisi olla tilaa vain kristillisyyden käsittelemiselle, eikä uskonnottomuutta pitäisi käsitellä lainkaan. Lehikoisen näkemyksen mukaan VA-liiton toiminta on militanttia ja aggressiivista. Tyypillistä leimaamista, jolla aivan tavallinen kansalaisaktivismi yritetään saada näyttämään rettelöinniltä ja rähinältä. Mitä sitten, jos VA-liiton bussimainoskampanjasta keskustellaan mediassa, ja entä sitten jos koulujen ruokarukoiluista keskustellaan. Eikö sitten saisi? Mielestäni maassamme vallitsee sanan- ja uskonnonvapaus, eikä kenenkään tarvitse osallistua uskonnon harjoittamiseen vastoin omatuntoaan. Eikö mediassa saisi käsitellä sitä että näistä perustuslaillisista oikeuksista pidetään kiinni?

Olen kerran jos toisenkin huomannut sen, kuinka uskonnottomuus ja ateismi pyritään marginalisoimaan joksikin ohimeneväksi ilmiöksi. Se alkaa olla kuitenkin varsin hankalaa tilastojen valossa, jotka osoittavat että kirkon suosio murenee monella eri rintamalla. Avioliitot solmitaan yhä useammin maistraateissa, kastejhlien sijasta vietetään nimiäisiä, ja rippikoulunkin suosio heikkenee. Lisäksi yhä useammat ja useammat 18 vuotta täyttävät eroavat ensitöikseen kirkosta heti kun se on mahdollista. Tieto siitä että olemme menossa ainakin oikeaan suuntaan, kohti uskonnottomuuden yleistymistä, auttaa minuakin jaksamaan. Ei meitä uskonnottomia voi tuosta vain lakaista maton alle, tai leimata "militanteiksi uusateisteiksi".

Voisitteko te uskovat nyt vähitellen hyväksyä meidätkin ihmisiksi, ettekä aina pyrkisi sivuuttamaan meitä, kuin meitä ei olisikaan olemassa? En minä vaadi sitä että te luovutte uskostanne. Uskokaa, jos se lohduttaa, mutta hyväksykää meidätkin, jotka emme usko.

Katso myös: Tunnettu maailmankaikkeus viidessä minuutissa.