In English
keskiviikko 28. huhtikuuta 2010
tiistai 27. huhtikuuta 2010
sunnuntai 25. huhtikuuta 2010
keskiviikko 21. huhtikuuta 2010
lauantai 17. huhtikuuta 2010
keskiviikko 14. huhtikuuta 2010
Kuluttamattomuuspäätöksiä
Tänään tekemäni kulutusta vähentävät päätökset koskevat DVD-elokuviani. TV-sarjoissa on lähtökohtaisesti huono kuvanlaatu, joten niiden laatua tuskin paremmaksi saa. Siksipä en aio päivittää tv-sarjojani DVD:stä blu-rayksi, vaikka sellaisia joskus tulisikin tarjolle. Jo nyt on myynnissä Star Trekin alkuperäissarjan restauroitu ja digitaalisesti paranneltu blu-ray-versio, mutta tuskinpa se kuvanlaatu siitä maagisesti paranee, jos originaalit on kuvattu 60-luvulla. Sama koskee varmastikin TV-sarjoja jotka on lähtökohtaisesti kuvattu lomitetulle NTSC:lle jonka tarkkuus on 525 juovaa. Minulle riittäköön se että minulla on ne DVD-levyinä, enkä lähde niitä vaihtamaan paremmasta kuvanlaadusta haaveillen.
Entäs sitten keskinkertaiset elokuvat? En varmasti tule hankkimaan kaikkien kokoelmani DVD-leffojen tilalle blu-rayta, jos en ole kyseistä leffaa katsonut moneen monituiseen kertaan, ja se ei ole minulle erityisen rakas. Lempiohjaajieni Kubrickin ja Tarantinon leffoista hommaan kyllä blu-ray-kopiot ihan vain siksi että nämä kuuluvat minun huippusuosikkeihini, enkä kyllästy katsomaan niitä koskaan. Mutta jotkin melko keskinkertaiset leffat, kuten vaikkapa Matrix-trilogia. Ensimmäinen Matrix-leffa oli huikea kokemus aikoinaan, mutta seuraavat kaksi olivat melkoisia floppeja. En päivitä. Hämähäkkimies-leffat? Njääh, en päivitä. James-Bond-kokoelma? Okei, leffat ovat enimmäkseen hyviä, mutta niitä on toistakymmentä, eikä niitä tule kuitenkaan niin usein katsottua. En päivitä.
Kun hankin blu-rayt suosikki-dvd-leffojen tilalle, pistän vanhat dvd:t myyntiin. Ei niistä ehkä rahaa saa hurjasti, mutta ainakin se on hyvä että ne päätyvät kiertoon, jollekin toiselle, jotta hänen ei tarvitse ostaa uutta tuotetta kaupasta ja siten lisätä kulutusta. Tässä ihan nurkilla on osto- ja myyntiliike jonne leffani varmaankin kelpaavat, ja jos ei, niin sitten voin koittaa kaupata niitä huuto.netissä. Lisäksi pyrin hankkimaan uudet blu-rayni huuto.netistä, enkä uusina kaupasta. Säästän rahaa ja luontoa, mikäs sen hienompaa!
Voi, kun joku keksisi tavan laittaa vanhat poltetut cd-levyt kierrätykseen, jotta niiden materiaalin voisi käyttää uudestaan jotenkin. Tuntuu että nurkkiin on kertynyt liikaa cd-koteloita ja levyjä joille on joskus tullut poltettua jotain kamalan tärkeää, jolla nyt ei kuitenkaan ole mitään väliä. Red Hatin seiskadistro voi olla sinänsä ihan mielenkiintoinen kokemus, mutta tuskinpa sen arvoinen että sen cd pitäisi säilyttää jälkipolville muistoksi siitä ajasta. Mitä minä teen sillä cd-levyllä? Onko sillä mitään käyttöarvoa, vai onko se roskaa? Jotkut ovat tehneet taidetta hylätyistä cd-levyistä, mutta levyjä on paljon, mutta on vain rajallinen määrä ihmisiä jotka ovat kiinnostuneet tekemään ja hankkimaan cd-levy-kierrätystaidetta. Saako niistä tehtyä jotain hyötyesineitä? Onko muovimateriaalilla mitään käyttöä? Cd-koteloilla on sentään jotain käyttöarvoa, koska niissä voi säilyttää jotain toista optista mediaa alkuperäisen sijaan.
Haluan opetella luopumaan päivitysvimmastani. Haluan tehdä parempia valintoja kuluttajana. Haluan pienentää materiavirtaa kaupan hyllyltä kaatopaikalle. Haluan käyttää esineitä pidempään, ja olla hankkimatta uutta niin paljon. Voin tyytyä tiettyihin asioihin, minun ei tarvitse aina saada parasta ja uusinta, jos vähempikin riittää.
Entäs sitten keskinkertaiset elokuvat? En varmasti tule hankkimaan kaikkien kokoelmani DVD-leffojen tilalle blu-rayta, jos en ole kyseistä leffaa katsonut moneen monituiseen kertaan, ja se ei ole minulle erityisen rakas. Lempiohjaajieni Kubrickin ja Tarantinon leffoista hommaan kyllä blu-ray-kopiot ihan vain siksi että nämä kuuluvat minun huippusuosikkeihini, enkä kyllästy katsomaan niitä koskaan. Mutta jotkin melko keskinkertaiset leffat, kuten vaikkapa Matrix-trilogia. Ensimmäinen Matrix-leffa oli huikea kokemus aikoinaan, mutta seuraavat kaksi olivat melkoisia floppeja. En päivitä. Hämähäkkimies-leffat? Njääh, en päivitä. James-Bond-kokoelma? Okei, leffat ovat enimmäkseen hyviä, mutta niitä on toistakymmentä, eikä niitä tule kuitenkaan niin usein katsottua. En päivitä.
Kun hankin blu-rayt suosikki-dvd-leffojen tilalle, pistän vanhat dvd:t myyntiin. Ei niistä ehkä rahaa saa hurjasti, mutta ainakin se on hyvä että ne päätyvät kiertoon, jollekin toiselle, jotta hänen ei tarvitse ostaa uutta tuotetta kaupasta ja siten lisätä kulutusta. Tässä ihan nurkilla on osto- ja myyntiliike jonne leffani varmaankin kelpaavat, ja jos ei, niin sitten voin koittaa kaupata niitä huuto.netissä. Lisäksi pyrin hankkimaan uudet blu-rayni huuto.netistä, enkä uusina kaupasta. Säästän rahaa ja luontoa, mikäs sen hienompaa!
Voi, kun joku keksisi tavan laittaa vanhat poltetut cd-levyt kierrätykseen, jotta niiden materiaalin voisi käyttää uudestaan jotenkin. Tuntuu että nurkkiin on kertynyt liikaa cd-koteloita ja levyjä joille on joskus tullut poltettua jotain kamalan tärkeää, jolla nyt ei kuitenkaan ole mitään väliä. Red Hatin seiskadistro voi olla sinänsä ihan mielenkiintoinen kokemus, mutta tuskinpa sen arvoinen että sen cd pitäisi säilyttää jälkipolville muistoksi siitä ajasta. Mitä minä teen sillä cd-levyllä? Onko sillä mitään käyttöarvoa, vai onko se roskaa? Jotkut ovat tehneet taidetta hylätyistä cd-levyistä, mutta levyjä on paljon, mutta on vain rajallinen määrä ihmisiä jotka ovat kiinnostuneet tekemään ja hankkimaan cd-levy-kierrätystaidetta. Saako niistä tehtyä jotain hyötyesineitä? Onko muovimateriaalilla mitään käyttöä? Cd-koteloilla on sentään jotain käyttöarvoa, koska niissä voi säilyttää jotain toista optista mediaa alkuperäisen sijaan.
Haluan opetella luopumaan päivitysvimmastani. Haluan tehdä parempia valintoja kuluttajana. Haluan pienentää materiavirtaa kaupan hyllyltä kaatopaikalle. Haluan käyttää esineitä pidempään, ja olla hankkimatta uutta niin paljon. Voin tyytyä tiettyihin asioihin, minun ei tarvitse aina saada parasta ja uusinta, jos vähempikin riittää.
tiistai 13. huhtikuuta 2010
Arkistojen aarteita
Nykyisen sarjakuvan nimi on Ahdistus B/Anxiety B. Se on aiemman sarjakuvani jatkumo. Tässä näytteeksi eräs arkistojen helmi alkuperäisestä Ahdistus -sarjasta. Päivätty 29.7.2006. Kuten voi huomata, päähenkilö oli jo tuolloin uskontokriittinen, mutta sarjakuva ei ollut silloin vielä niin ateismipainotteinen.
Triviatietona voin paljastaa, että "Fac ut vivas" on "hanki elämä" latinaksi. En minä sitä itse olisi muistanut, mutta googletin.
Kulutushysteria
Ehkä ei pitäisi kuluttaa niin paljon. Tulisiko toimeen vähemmälläkin? Yle esitti näitä kysymyksiä pohtivan dokumentin Päivitä Minut aivan hiljattain. Ystäväni vinkistä katsoin sen, ja aloin itsekin miettimään omaa kulutustani. Pitääkö aina saada uusinta? Miten pitkään yhtä laitetta voi käyttää? Kierrätys kunniaan! Miksi minä kulutan?
Olen kyllä jo entuudestaankin pyrkinyt tekemään jonkin verran eettisiä kulutuspäätöksiä, ja pyrkinyt joillain tavoin luopumaan joistain asioista ihan vain siksi että minun käy sääliksi luontoa ja ympäristöä. Me käytämme, kulutamme ja hylkäämme suuret määrät tavaraa. Sellaisia tavaroita, jotka eivät maadu luontoon, vaan kertyvät, kertyvät ja kertyvät. Ne jäävät ympäristömme kuormaksi. Vanhat tietokoneet, puhelimet, cd-levyt, vinyylit, kasetit, muovipussit, pikaruoan styroksipakkaukset, kaikki ne sellaiset tavarat, jotka eivät kestä käytössä.
Ehkä alan kirjoittelemaan tästä aiheesta enemmänkin. Voisin käydä läpi asioita, joiden suhteen teen kulutuspäätöksiä, tai pikemminkin käyttöpäätöksiä, ja päätöksiä jättää kuluttamatta. Voisin myös käydä läpi eettisempiä tapoja kuluttaa.
Ensimmäinen asia, joka on vaivannut mieltäni viime aikoina ovat blu-rayt ja DVD:t. Minulla on melko laaja kokoelma DVD-elokuvia. Ne täyttävät useamman metrin kirjahyllyä, ja olen keräillyt niitä jo liki vuosikymmenen ajan, joten kokoelma on ehtinyt karttumaan. Hiljattain ostin blu-ray-soittimen paremman kuvanlaadun vuoksi, mutta ehkä osittain siksi että koin täyttäväni jotain keräilytarvetta hankkimalla sen. Nyt huomaan ostavani uudestaan samoja elokuvia blu-ray-levyinä, jotka omistan jo entuudestaan DVD-levyinä. Päivitän kokoelmaani parempaan, hylkään vanhan, ostan uutta. Ja mitä tällä saavutan? No en juuri mitään.
Minä en voi päivittää millään koko kokoelmaani, mutta tiedän että jotkut elokuvat minä vain tulen hankkimaan blu-raynä, ja sillä selvä. Mutta voin kuitenkin tehdä jotain vähentääkseni globaalia kulutusta, eli ostan elokuvat käytettyinä. Loistava markkinapaikka käytetylle tavaralle on huuto.net, jonne ihmiset laittavat myyntiin tavaraa jota eivät tarvitse. Sen sijaan että kertaalleen ostettu tuote päätyisi hylätyksi, minä voin ostaa sen käytettynä, ja säilyttää sen. Samalla voin itse laittaa vanhentuneen DVD-levyn myyntiin. Ehkä joku toinen osaa arvostaa sitä, eikä välitä niin paljon kuvanlaadusta, ja joka haluaa myös hyödyntää käytettyä tavaraa.
Tärkeintä on kuitenkin se, että kykenen hillitsemään omaa hankintavimmaani, omistustarvetta, keräilytarvetta. Voin minimoida, voin tulla toimeen ilman, voin tinkiä, voin säästää, voin korjauttaa ja voin kierrättää. En tarvitse aina uusinta uutta, parempaa parasta enkä mitään mikä on 20% parempi kuin entinen. En tarvitse superlatiiveja, jos positiiveilla ja komparatiiveilläkin pärjää. Minulle riittää hyvä tai parempi, en tarvitse aina parasta. Tarvitsenko tätä? Onko se välttämätön? Tarvitseeko joku muu sitä? Onko minun oikeasti heitettävä se pois?
Olen kyllä jo entuudestaankin pyrkinyt tekemään jonkin verran eettisiä kulutuspäätöksiä, ja pyrkinyt joillain tavoin luopumaan joistain asioista ihan vain siksi että minun käy sääliksi luontoa ja ympäristöä. Me käytämme, kulutamme ja hylkäämme suuret määrät tavaraa. Sellaisia tavaroita, jotka eivät maadu luontoon, vaan kertyvät, kertyvät ja kertyvät. Ne jäävät ympäristömme kuormaksi. Vanhat tietokoneet, puhelimet, cd-levyt, vinyylit, kasetit, muovipussit, pikaruoan styroksipakkaukset, kaikki ne sellaiset tavarat, jotka eivät kestä käytössä.
Ehkä alan kirjoittelemaan tästä aiheesta enemmänkin. Voisin käydä läpi asioita, joiden suhteen teen kulutuspäätöksiä, tai pikemminkin käyttöpäätöksiä, ja päätöksiä jättää kuluttamatta. Voisin myös käydä läpi eettisempiä tapoja kuluttaa.
Ensimmäinen asia, joka on vaivannut mieltäni viime aikoina ovat blu-rayt ja DVD:t. Minulla on melko laaja kokoelma DVD-elokuvia. Ne täyttävät useamman metrin kirjahyllyä, ja olen keräillyt niitä jo liki vuosikymmenen ajan, joten kokoelma on ehtinyt karttumaan. Hiljattain ostin blu-ray-soittimen paremman kuvanlaadun vuoksi, mutta ehkä osittain siksi että koin täyttäväni jotain keräilytarvetta hankkimalla sen. Nyt huomaan ostavani uudestaan samoja elokuvia blu-ray-levyinä, jotka omistan jo entuudestaan DVD-levyinä. Päivitän kokoelmaani parempaan, hylkään vanhan, ostan uutta. Ja mitä tällä saavutan? No en juuri mitään.
Minä en voi päivittää millään koko kokoelmaani, mutta tiedän että jotkut elokuvat minä vain tulen hankkimaan blu-raynä, ja sillä selvä. Mutta voin kuitenkin tehdä jotain vähentääkseni globaalia kulutusta, eli ostan elokuvat käytettyinä. Loistava markkinapaikka käytetylle tavaralle on huuto.net, jonne ihmiset laittavat myyntiin tavaraa jota eivät tarvitse. Sen sijaan että kertaalleen ostettu tuote päätyisi hylätyksi, minä voin ostaa sen käytettynä, ja säilyttää sen. Samalla voin itse laittaa vanhentuneen DVD-levyn myyntiin. Ehkä joku toinen osaa arvostaa sitä, eikä välitä niin paljon kuvanlaadusta, ja joka haluaa myös hyödyntää käytettyä tavaraa.
Tärkeintä on kuitenkin se, että kykenen hillitsemään omaa hankintavimmaani, omistustarvetta, keräilytarvetta. Voin minimoida, voin tulla toimeen ilman, voin tinkiä, voin säästää, voin korjauttaa ja voin kierrättää. En tarvitse aina uusinta uutta, parempaa parasta enkä mitään mikä on 20% parempi kuin entinen. En tarvitse superlatiiveja, jos positiiveilla ja komparatiiveilläkin pärjää. Minulle riittää hyvä tai parempi, en tarvitse aina parasta. Tarvitsenko tätä? Onko se välttämätön? Tarvitseeko joku muu sitä? Onko minun oikeasti heitettävä se pois?
perjantai 9. huhtikuuta 2010
torstai 8. huhtikuuta 2010
keskiviikko 7. huhtikuuta 2010
tiistai 6. huhtikuuta 2010
Ahdistus B, prologi
Alkuperäistä Ahdistus-sarjakuvaa piirsin kolmisen vuotta sitten n. 20 jakson verran. Nyt samat hahmot lähtevät seikkailemaan Ahdistus B -sarjassa. Tästä tulee mahdollisesti toinen sarjakuva hieman erilaisella sisällöllä Jooganorsun kaveriksi. En tiedä vielä mitä tuleman pitää, mutta katsotaan mitä keksin!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)