Kulutushysteria

Ehkä ei pitäisi kuluttaa niin paljon. Tulisiko toimeen vähemmälläkin? Yle esitti näitä kysymyksiä pohtivan dokumentin Päivitä Minut aivan hiljattain. Ystäväni vinkistä katsoin sen, ja aloin itsekin miettimään omaa kulutustani. Pitääkö aina saada uusinta? Miten pitkään yhtä laitetta voi käyttää? Kierrätys kunniaan! Miksi minä kulutan?

Olen kyllä jo entuudestaankin pyrkinyt tekemään jonkin verran eettisiä kulutuspäätöksiä, ja pyrkinyt joillain tavoin luopumaan joistain asioista ihan vain siksi että minun käy sääliksi luontoa ja ympäristöä. Me käytämme, kulutamme ja hylkäämme suuret määrät tavaraa. Sellaisia tavaroita, jotka eivät maadu luontoon, vaan kertyvät, kertyvät ja kertyvät. Ne jäävät ympäristömme kuormaksi. Vanhat tietokoneet, puhelimet, cd-levyt, vinyylit, kasetit, muovipussit, pikaruoan styroksipakkaukset, kaikki ne sellaiset tavarat, jotka eivät kestä käytössä.

Ehkä alan kirjoittelemaan tästä aiheesta enemmänkin. Voisin käydä läpi asioita, joiden suhteen teen kulutuspäätöksiä, tai pikemminkin käyttöpäätöksiä, ja päätöksiä jättää kuluttamatta. Voisin myös käydä läpi eettisempiä tapoja kuluttaa.

Ensimmäinen asia, joka on vaivannut mieltäni viime aikoina ovat blu-rayt ja DVD:t. Minulla on melko laaja kokoelma DVD-elokuvia. Ne täyttävät useamman metrin kirjahyllyä, ja olen keräillyt niitä jo liki vuosikymmenen ajan, joten kokoelma on ehtinyt karttumaan. Hiljattain ostin blu-ray-soittimen paremman kuvanlaadun vuoksi, mutta ehkä osittain siksi että koin täyttäväni jotain keräilytarvetta hankkimalla sen. Nyt huomaan ostavani uudestaan samoja elokuvia blu-ray-levyinä, jotka omistan jo entuudestaan DVD-levyinä. Päivitän kokoelmaani parempaan, hylkään vanhan, ostan uutta. Ja mitä tällä saavutan? No en juuri mitään.

Minä en voi päivittää millään koko kokoelmaani, mutta tiedän että jotkut elokuvat minä vain tulen hankkimaan blu-raynä, ja sillä selvä. Mutta voin kuitenkin tehdä jotain vähentääkseni globaalia kulutusta, eli ostan elokuvat käytettyinä. Loistava markkinapaikka käytetylle tavaralle on huuto.net, jonne ihmiset laittavat myyntiin tavaraa jota eivät tarvitse. Sen sijaan että kertaalleen ostettu tuote päätyisi hylätyksi, minä voin ostaa sen käytettynä, ja säilyttää sen. Samalla voin itse laittaa vanhentuneen DVD-levyn myyntiin. Ehkä joku toinen osaa arvostaa sitä, eikä välitä niin paljon kuvanlaadusta, ja joka haluaa myös hyödyntää käytettyä tavaraa.

Tärkeintä on kuitenkin se, että kykenen hillitsemään omaa hankintavimmaani, omistustarvetta, keräilytarvetta. Voin minimoida, voin tulla toimeen ilman, voin tinkiä, voin säästää, voin korjauttaa ja voin kierrättää. En tarvitse aina uusinta uutta, parempaa parasta enkä mitään mikä on 20% parempi kuin entinen. En tarvitse superlatiiveja, jos positiiveilla ja komparatiiveilläkin pärjää. Minulle riittää hyvä tai parempi, en tarvitse aina parasta. Tarvitsenko tätä? Onko se välttämätön? Tarvitseeko joku muu sitä? Onko minun oikeasti heitettävä se pois?