Kuluttamattomuuspäätöksiä

Tänään tekemäni kulutusta vähentävät päätökset koskevat DVD-elokuviani. TV-sarjoissa on lähtökohtaisesti huono kuvanlaatu, joten niiden laatua tuskin paremmaksi saa. Siksipä en aio päivittää tv-sarjojani DVD:stä blu-rayksi, vaikka sellaisia joskus tulisikin tarjolle. Jo nyt on myynnissä Star Trekin alkuperäissarjan restauroitu ja digitaalisesti paranneltu blu-ray-versio, mutta tuskinpa se kuvanlaatu siitä maagisesti paranee, jos originaalit on kuvattu 60-luvulla. Sama koskee varmastikin TV-sarjoja jotka on lähtökohtaisesti kuvattu lomitetulle NTSC:lle jonka tarkkuus on 525 juovaa. Minulle riittäköön se että minulla on ne DVD-levyinä, enkä lähde niitä vaihtamaan paremmasta kuvanlaadusta haaveillen.

Entäs sitten keskinkertaiset elokuvat? En varmasti tule hankkimaan kaikkien kokoelmani DVD-leffojen tilalle blu-rayta, jos en ole kyseistä leffaa katsonut moneen monituiseen kertaan, ja se ei ole minulle erityisen rakas. Lempiohjaajieni Kubrickin ja Tarantinon leffoista hommaan kyllä blu-ray-kopiot ihan vain siksi että nämä kuuluvat minun huippusuosikkeihini, enkä kyllästy katsomaan niitä koskaan. Mutta jotkin melko keskinkertaiset leffat, kuten vaikkapa Matrix-trilogia. Ensimmäinen Matrix-leffa oli huikea kokemus aikoinaan, mutta seuraavat kaksi olivat melkoisia floppeja. En päivitä. Hämähäkkimies-leffat? Njääh, en päivitä. James-Bond-kokoelma? Okei, leffat ovat enimmäkseen hyviä, mutta niitä on toistakymmentä, eikä niitä tule kuitenkaan niin usein katsottua. En päivitä.

Kun hankin blu-rayt suosikki-dvd-leffojen tilalle, pistän vanhat dvd:t myyntiin. Ei niistä ehkä rahaa saa hurjasti, mutta ainakin se on hyvä että ne päätyvät kiertoon, jollekin toiselle, jotta hänen ei tarvitse ostaa uutta tuotetta kaupasta ja siten lisätä kulutusta. Tässä ihan nurkilla on osto- ja myyntiliike jonne leffani varmaankin kelpaavat, ja jos ei, niin sitten voin koittaa kaupata niitä huuto.netissä. Lisäksi pyrin hankkimaan uudet blu-rayni huuto.netistä, enkä uusina kaupasta. Säästän rahaa ja luontoa, mikäs sen hienompaa!

Voi, kun joku keksisi tavan laittaa vanhat poltetut cd-levyt kierrätykseen, jotta niiden materiaalin voisi käyttää uudestaan jotenkin. Tuntuu että nurkkiin on kertynyt liikaa cd-koteloita ja levyjä joille on joskus tullut poltettua jotain kamalan tärkeää, jolla nyt ei kuitenkaan ole mitään väliä. Red Hatin seiskadistro voi olla sinänsä ihan mielenkiintoinen kokemus, mutta tuskinpa sen arvoinen että sen cd pitäisi säilyttää jälkipolville muistoksi siitä ajasta. Mitä minä teen sillä cd-levyllä? Onko sillä mitään käyttöarvoa, vai onko se roskaa? Jotkut ovat tehneet taidetta hylätyistä cd-levyistä, mutta levyjä on paljon, mutta on vain rajallinen määrä ihmisiä jotka ovat kiinnostuneet tekemään ja hankkimaan cd-levy-kierrätystaidetta. Saako niistä tehtyä jotain hyötyesineitä? Onko muovimateriaalilla mitään käyttöä? Cd-koteloilla on sentään jotain käyttöarvoa, koska niissä voi säilyttää jotain toista optista mediaa alkuperäisen sijaan.

Haluan opetella luopumaan päivitysvimmastani. Haluan tehdä parempia valintoja kuluttajana. Haluan pienentää materiavirtaa kaupan hyllyltä kaatopaikalle. Haluan käyttää esineitä pidempään, ja olla hankkimatta uutta niin paljon. Voin tyytyä tiettyihin asioihin, minun ei tarvitse aina saada parasta ja uusinta, jos vähempikin riittää.