Kirkon kamppailu jäsenistä

Kirkko käy raskasta kamppailua jäsenistä, kertoo Kalevan pääkirjoitus 1.3.2010. Väittäisin myös, että kirkko on häviämässä kyseisen taiston. Ei ihan nyt, eikä huomenna, eikä vuoden päästäkään. Kirkon jäsenet valuvat pois pieninä puroina, jotka vähitellen ovat kasvaneet vähän isommiksikin. Tämä vuosi olikin merkittävä virstanpylväs kirkon jäsenmäärää tarkasteltaessa. Ei niinkään siksi että olisi tapahtunut jotain uutta ja merkittävää. Itseasiassa kirkosta eroaminen väheni viime vuonna verrattuna vuoden 2008 huippuun. Merkittävyys tulee siitä, että nyt kirkonjäsenluvun prosenttimäärä putosi alle 80 %, ensimmäistä kertaa. Tarkka jäsenmäärä on nyt 79,7 %, ja odotettavissa on että tänäkin vuonna siitä putoaa tuo 0,7 pois.

Kalevan pääkirjoituksessa mainitaan myös että 4,3 miljoonaa suomalaista kuuluu kirkkoon, ja siksi voidaankin puhua kansankirkosta. Kannattaa kuitenkin muistaa että meitä suomalaisia on 5,3 miljoonaa, ja nopeimmat varmaan jo laskivat päässä että miljoona suomalaista ei kuulu evankelisluterilaiseen kirkkoon. Osa heistä on ortodoksikirkon jäseniä, sitten on helluntailaisia, jehovan todistajia, mormoneja ja muslimeja. Huikeana enemmistönä kuitenkin sellaiset kansalaiset, jotka eivät kuulu mihinkään uskonnolliseen yhdyskuntaan. Ja arvata voi että parin vuoden päästä pelkästään uskonnottomia on Suomessa miljoona.

Kalevassa pohditaan myös sitä kuinka "mikään muu vapaaehtoiseen jäsenyyteen perustuva yhteisö ei pääse lähellekään samanlaisia lukemia." Niin, kirkon 4,3 miljoonaa jäsentä on kyllä vaikuttava määrä ihmisiä, mutta jäsenyyden vapaaehtoisuus on kyllä hieman kyseenalainen tulkinta. Toki pintapuoleisesti tarkasteltuna voidaan todeta että vapaaehtoistahan se on kaikille täysi-ikäisille, tosin ei lapsille. Kuinkahan moni muu yhteisö ottaa jäsenekseen sylivauvan? Lapset kasvatetaan kirkon jäsenyyteen alusta pitäen. Päiväkerhoissa ja kouluissa jäsenyyskasvatus aloitetaan ruokarukouksilla, jotka kuulemma eivät ole uskonnon harjoitusta, vaan perinnettä. Kasvatus jatkuu uskonnon opetuksella koko peruskoulun ajan. Kirkon jäseneksi liitetty lapsi ei voi esimerkiksi valita itse opiskeleeko uskontoa vai ET:tä, vaan on pakko opiskella uskontoa. Yläasteeseen kuuluu olennaisena osana tietty rippileiri. Sehän on kivaa kun kaverit menevät leirille, ja sukulaiset keräävät rahaa rippilahjaa varten. Vielä armeijassakin uskontokasvatus jatkuu sotilaspappien, -pastorien ja kenttärovastien johdolla.

Kun ottaa huomioon sen miten vahvasti yhteiskunta pyrkii integroimaan kansalaiset kirkon jäseniksi, on hämmästyttävää että niinkin suuri osa kuin viidennes suomalaisista ei kuulu kirkon jäseniin. Voidaan toki puhua vapaaehtoisesta jäsenyydestä, mutta voitaisiin myös väittää että yhteiskunta tietoisesti pyrkii muokkaamaan ihmisistä kirkon jäseniä, jolloin kyse ei ole niinkään vapaaehtoisuudesta, vaan ehdollistamisesta. Kaikki käy hyvin mutkattomasti: jäsenmaksu menee huomaamattomasti verojen mukana, ja sitä perustellaan sillä että sehän menee niin hyvään tarkoitukseen, vaikka kirkon budjetista alle 20 % menee vähäosaisten auttamiseen. Suurin osa budjetista kuluu siihen että kirkon jäseniä sitoutetaan kirkkoon erilaisin riittiseremonioin ja käännytyskampanjoin.

Pohdittavaksi jää vain se, miksi kirkkoinstituutiolla on tarve sitouttaa koko kansakunta johonkin oppiin. Siihen on varmaan useita syitä. Monet ihan arkisia, kuten että kirkko on kiva suojatyöpaikka papille josta on tullut ateisti opiskeltuaan kerrankin oikein kunnolla teologiaa ja ymmärrettyään miten paljon puppua siihen liittyy. Toisekseen kun nyt on olemassa koko tämä kirkkobisnes, sehän on ihan kätevää liiketoimintaa. Taivaspaikkojen tuotantokustannukset ovat varsin vähäiset, mutta tuotetta myydään silti elinikäisillä kestotilauksilla, eikä reklamaatioita saamatta jääneistä taivaspaikoista tule lainkaan, ymmärrettävistä syistä. Yksi tärkeä syy on kuitenkin vallankäyttö. Kirkolla on poliittista valtaa, jota se häikäilemättä käyttää. Kirkko on julistautunut kansakunnan moraaliseksi kompassiksi, jonka neula osoittaa sen mitä lakeja saa säätää ja mitä ei. Raamattu on siitä kiva kirja, että sieltä voi itse poimia ne kohdat joita haluaa noudattaa.

Eräässä keskustelussa ihmettelin sitä, miksi kirkko sallii naispappeuden, mutta kieltää homoliitot, vaikka molemmat ovat Raamatussa kiellettyjä. Sain tähän inhottavan, mutta rehellisen vastauksen: "kirkolla on varaa menettää homot, mutta ei naisia." Näinhän se todellakin on. Kirkko laskelmoi asioita niin että homoseksuaalien hyväksymisestä seuraisi mahdollisesti suurempi jäsenkato kuin siitä että homoja syrjitään. Kirkolle on tärkeää pitää kiinni jäsenistään, ja se on valmis tinkimään jopa Raamatun opetuksista, jos sillä tavalla vain saadaan sitoutettua jäseniä kirkkoon.

Positiivista on vain se, että kirkon valta on ihan aidosti murenemassa, yksi jäsen kerrallaan. Päivittäin kirkon jäsenmäärä vähenee, eikä vähenevää jäsenmäärää korvaa siihen liittyvät. Kasteiden osuus on laskussa, eikä ihme, kun on vaikeaa löytää kahta kirkkoon kuuluvaa kummeiksi. Kirkollisten häiden osuus on hupenemassa maistraattivihkimisten kasvattaessa suosiota. Pienistä puroista syntyy jokia ja virtoja. Kirkon jäsenpohja murenee vähän kerrassaan, eikä missään näy mitään mikä pysäyttäisi tai muuttaisi vuosisadan ajan jatkuneen jäsenkadon suuntaa. Hitaasti, mutta varmasti kirkko häviää taistelun.

Bonussektori: Oasis – Wonderwall