Kuolemaa ja sattumankauppaa

Mitä eroa on sillä että väitetty Jumala satunnaisesti vastaa rukouksiin myöntävästi tai kieltävästi, ja ihan pelkällä sattumalla? Kirkonmiehet väittävät että heillä on vastaukset elämän suuriin kysymyksiin. Yksi sellainen suuri kysymys voisi olla vaikkapa että miksi heijastinta käyttävä lapsi jäi liukkaalla kelillä auton alle, kun kuljettaja puhui kännykkään? Tähän kirkon tarjoama vastaus on luultavasti jotain sen suuntaista, että Jumalan tiet ovat tuntemattomat. Sehän on vähän sama kuin vastaisi että en kyllä tiedä.

Ihmisyhteisö on kehittynyt siihen suuntaan sukupolvesta toiseen, että hyvät teot palkitaan ja pahoista teoista rangaistaan. Se on ihmisyhteisön evoluution tulosta. Sellaista käytöstä voidaan havaita apinalaumoissakin: jos apina puhdistaa toisen apinan turkista loiseläimiä, se voi vastavuoroisesti odottaa että tämä hyvä teko palkitaan samanlaisella hyvällä teolla, eli sen oma turkki puhdistetaan sen jälkeen.

Nyt kuvaan astuu sattuma, joka sekoittaa pakkaa. Sattuma jakelee rangaistuksia summanmutikassa, koska elämä Maapallo on niin ennustamatonta kaaosta että koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu. Kun hyvälle ihmiselle sattuu paha asia, kuten nyt vaikka se että lapsi jää auton alle ja kuolee, niin se rikkoo sen oletuksen että hyvää tekemällä saa osakseen hyvää ja paha saa palkkansa. Kun hyvää tekevän kohdalle sattuukin paha rangaistus, kuten yllättävä, sattumanvarainen kuolema, niin se on vastoin kaikkea sitä mitä ihmiset ovat tottuneet olettamaan.

Jotkut ihmiset ovat kuitenkin oppineet hyväksymään sen että kuolema korjaa meidät kaikki ennemmin tai myöhemmin. Koko elämä on itse asiassa vain sitä että pitää keksiä jotain tekemistä siihen saakka että kuolee. Esimerkiksi syöminen, lisääntyminen, yhtälöiden ratkaiseminen ja shakki ovat suosittuja tapoja odottaa kuolemaa. Kaikki eivät kuitenkaan hyväksy elämää pelkkänä kuoleman odotuksena.

Eikä tarvitse puhua pelkästä kuolemasta. Voidaan puhua ylipäänsä vaikeista asioista, kuten sairauksista, onnettomuuksista ja luonnonkatastrofeista. Joillekin on selvää että elämä on vaikeaa, ennalta-arvaamatonta ja haurasta. Ei tarvitse olla kuin viikko ilman ruokaa niin elimistö hyytyy ja elämä sammuu. Elämä on riippuvainen tasaisesta ravinnon saannista, samoin siitä että on kyllin happea. Elimistö tarvitsee myös tietyn lämpötilan jossa se toimii oikein. Ihmisen elämä on jatkuvaa ylläpitotyötä ihan vain perustarpeiden täyttämisen kannalta. Lisäksi on tehtävä kaikkea ennaltaehkäisevää työtä, kuten varottava joutumasta vaarallisiin tilanteisiin ja niin edelleen. Ja huolimatta siitä miten paljon on varautunut kaikkeen mahdolliseen, voi siltikin sattua jotain yllättävää.

Sattuma ei tunnu reilulta. Ei se olekaan. Meillä on kuitenkin vahva tarve kokea oikeudenmukaisuutta ja reilua. Laki on sama kaikille. Laadimme myös lakeja sen turvaamiseksi että kaikilla on samat oikeudet ja edut, mahdollisuudet vaikuttaa ja saada oma osuutemme. Demokratiasta, tasa-arvosta, oikeudenmukaisuudesta ja reilusta meiningistä, siitä on suomalaiset tytöt ja pojat tehty. Niin ja sisusta tietty. Sattuma ei kuitenkaan ole reilu, demokraattinen, oikeudenmukainen tai tasa-arvoinen.

Joillakin käy huono mäihä. Tulee sairauksia, onnettomuuksia ja ennalta-arvaamattomia asioita. Yhteiskunnallinen tapa käsitellä tätä asiaa on poistaa sattuman mahdollisuus, personoida se ihmiskunnan yläpuolella toimivaksi hallitsijaksi, joka kyllä tietää mikä on oikein, ja tuomitsee kaikki oikeudenmukaisesti. Kun kuolema korjaa, se kuuluu vain siihen suureen suunnitelmaan, jota uskovat eivät tunne. Uskovat tietävät vain sen, että kaikki mitä tuo hallitsija päättää on oikein, ja hyvin. Siten uskovat voivat uskoa sen että hyvien ihmisten kannattaa tehdä hyviä asioita, huolimatta siitä että lopulta kaikki päättyy kuolemaan, ja kaikki on sattuman varassa.

Uskonnon funktio yhteiskunnassa on luoda ihmisyhteisölle varmuus siitä että oikeudenmukaisuus tapahtuu, ja kaikkia kohdellaan oikein. Uskonto pyrkii eliminoimaan maailmasta sattuman vaikutuksen naamioimalla sattuman henkilöksi nimeltä Jumala, jonka päätökset, vaikka ne meistä tuntuisivatkin epäreiluilta, ovat kuitenkin loppujen lopuksi osa suurta, oikeudenmukaista suunnitelmaa. Uskonto pyrkii eliminoimaan kuoleman lopullisuuden keksimällä jatkoajan kuoleman jälkeen. Tosin se ei onnistu siinä kovinkaan hyvin, sillä uskovat kuitenkin pelkäävät kuolemaa, ja kiittävät Jumalaa aina vuolaasti siitä jos joku ei kuolekaan, ikään kuin se kuoleminen olisi ollut tosi huono juttu, eikä hyvä asia niin kuin he antavat ymmärtää.

Minun nähdäkseni elämä on haurasta, ja elinympäristömme kaoottinen. Järjestynyt yhteiskunta on illuusio jossa elämme, ja se toimii koska kaikki oletamme että se toimii. Todellisuudessa taustalla vaikuttaa niin monimutkainen systeemi että millään ei voi ennustaa sen käyttäytymistä. Me emme voi esimerkiksi vaikuttaa siihen mihin salamat iskevät. Voimme ennaltaehkäistä sitä jossain määrin tekemällä ukkosenjohdattimia, välttämällä puita ukkosen aikana, ja menemällä auton sisälle faradayn häkkiin ukkosen ajaksi, mutta siitäkin huolimatta jotkut ihmisistä kuolevat ennustamattoman salamaniskun seurauksena.

Sattuma vaikuttaa elämäämme, eikä se ole lainkaan reilua. Sattuma on ainoa asia joka ajaa evoluutiotamme eteenpäin. Sattuma vaikuttaa siten että ihmiset jotka osaavat paremmin ennakoida tapahtumia, ja mahdollisimman paljon välttää onnettomuuksia, selviävät elämän taistelussa paremmin. Sattuma on kuitenkin sokeaa kaaosta, ei elävä, persoonallinen jumala, joka tekisi viisaita, oikeudenmukaisia päätöksiä siitä kenet raiskataan ja murhataan tänään. Niin vain käy että tänään joku raiskataan, murhataan, pahoinpidellään tai ryöstetään ilman sen suurempaa oikeudenmukaisuutta. Voimme pyrkiä välttämään vahinkoja, tai minimoimaan vahinkojen vaikutukset ottamalla vakuutuksia, mutta lopulta kaikki päättyy kuolemaan, ja se sattumalla on vaikutuksensa siihen että koittaako kuolema ennemmin vai myöhemmin. Sen nimittäminen jumalaksi on vain itsensä pettämistä.