On vaikeaa, kun on saanut lahjaksi pahaa teetä. Tekisi mieli juoda hyvää teetä, mutta ei voi, kun ensin pitäisi juoda pois ne pahat teet. Tai no ei oikeastaan pahat, mutta ei niin hyvät, kuin esimerkiksi vihreä minttutee, tai vihreä sitruunatee. Kun tietää että tarjolla ei olekaan sitä hyvää teetä, vaan vähemmän hyvää kiinalaista vihreää teetä, ei yht'äkkiä teekään mieli nauttia teetä. Sitten pahat teet jäävät juomatta, ja jäävät hyvätkin. Pahaa teetä ei voi myöskään heittää pois, koska on jooganorsu joka häpeää sitä että ei tykkää pahasta teestä. Ja äiti on opettanut, ettei ruokaa saa heittää pois. Eikä lahjan antajakaan tiennyt, että tee on pahaa. Tai ei ainakaan niin hyvää kuin minttutee. Kärsimys pitkittyy, kun paha tee, jota ei halua juoda, seisoo ylitsepääsemättömänä muurina norsun ja hyvän teen välissä.
Pahan teen ongelma eli Teeodikean ongelma on muunnelma tunnetummasta Teodikean ongelmasta, joka pääpiirteittäin kuuluu niin että jos on olemassa hyvä Jumala, miksi sitten on olemassa pahuutta? Teeodikean ongelma on siinä että jos on kerran olemassa hyvää teetä, niin miksi sitten on olemassa myös pahaa teetä? Tämä jos mikä todistaa sen ettei jumalaa ole olemassa.
Odotan sitä aikaa että olen käyttänyt nuo kolme viimeistä teepussia pahaa teetä, jotta pääsen vihdoin nauttimaan hyvästä teestä. Hyvä tee on valmistettu tietenkin Russellin teekannulla.
Vastuunvapautus: tämä kirjoitus on tarkoitettu leikkimieliseksi, eikä tätä kannata ottaa ihan vakavissaan.
Bonussektori: Zero & Cicolo -sarjakuvablogi
torstai 18. maaliskuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti